Ennakkokäsitykseni Pariisista oli hieman epäluuloinen, johtuen lähinnä siitä syystä että olen kuullut kuinka töykeitä ranskalaiset ovat diipadaapalässynlässyn. Ihmiset ovat olleet mukavia toistaiseksi ja englantiakin puhutaan. Muutaman kerran olen sanonut jopa "Bonjour" ja "Merci", joten ihan Seppo Rädyn sanoin Barcelonan kesäolympialaisiin lähdettäessä "Suomella on pärjättävä", ei olla menty.
Tosiaan, ihan parhaimpia asioita täällä on se että koiria näkyy todella paljon. Tänään kun kävelimme hotellilta, niin ohitimme paikallisen pulsun, jolla oli kärryissä kaksi noutajapentua. Olin myyty ihan saman tien ja katsoimmekin 3 sekuntia liian pitkään hauvojen suuntaan ja kadun mies oli jo myymässä pentuja... Toivottavasti niille pennuille kuuluu hyvää vielä tälläkin hetkellä.
Tänään käytiin mm. Notre Damen kirkkoa katsomassa niin täytyy sanoa näin arkkitehdin silmällä että paljon eri aikakausia kirkon julkisivusta löytyy, barokista moneen muuhun. Tarkemmin eri aikakausien tyylisuuntiin syventyminen tämä foorumi ei ole oikea paikka ja jonkinlainen itsekunnioitus on säilytettävä. Joten voisi sanoa että ND:sta löytyy jokaisen makuun jotain, kuten Leidit Lavalla -tyttöbändin potpurikimarasta.
Kuulin että hauveleista toinen on jo pantu pataan: ei ollu varaa ankkaan, nääs.
VastaaPoistaJos tulee vielä Notre Damen ohi käveltyä, niin sanokaa siinä pihalla venailevalle Pierrelle, että se juna meni jo. Sovittiin nimittäin Pierren kanssa heinäkuussa 1995 että tavataan siinä uudelleen heinäkuussa 2000 ja katotaan lähemmin sitä naimisiinmenoo sitten. Pierren tunnistaa siitä, että se on ällö limainen isonenäinen ranskalainen jolla on kukka korvan takana.
VastaaPoistaNo mutta Pierrestä kuulostaisi löytyvän paljon sellaisia ominaisuuksia kuin Kamelin tämänhetkisestä aviomiehestä. Jokainen saa tykönään miettiä, mikä piirteistä osuu kohdalleen
VastaaPoista