Tien päällä

Jos ulkomailla on jännää niin myös kotimaassa matkailu on mukavaa. Tänään käytiin Kamelin ja Handymanin kanssa Kotkassa, määränpäänä Merikeskus Vellamo, jonne suunniteltiin matkaa jo viime kesänä.

Kotka vaikutti ensinäkemältä varsin autiolta. Porukkaa löytyi kuitenkin ilmeisen suositusta ruokaravintelista keskustasta, jossa käytiin syömässä. Ruokapaikan vierestä löytyi myös loistava konditoria, jossa käytiin syömässä leivokset. Oli herkkua!


Merikeskus oli hieno! Tavoitteena ei ollut päästä käymään merkikeskusen näyttelyissä, vaan lähinnä vain nähdä rakennus. Sitä tutkittiinkin joka puolelta ja kiivettiin pitkää luiskaa pitkin keskuksen katolle, josta oli komeat näkymät.

Handyman ja Kameli ihailevat maisemaa:

Sisällä käytiin myös, mutta ei menty näyttelyyn, joka olisi maksanut kokonaiset 8 euroa. Tästä Handyman sai ruikuttamisen aihetta kotimatkalle, vaikka takapenkkiläisten ruikutus vaihtuikin jossain vaiheessa matkaa melkoiseksi fiilistelyksi ja elämän ihanuuden hehkuttamiseksi.

Kotimatkalla ehdittiin ajella myös Porvoon läpi, käydä Emäsalon sillalla ja sillan kupeessa kahvilla ja Landbossa sekä Karhusaaressa katsastamassa asuinalueita. Uudeksi reissuksi sovittiin ylihuomiseksi matka Sipooseen Pilvijärvelle kuvaamaan lumpeita. Sitä ennen pukkaa reissua myös Riihimäelle. Eli liikkeellä ollaan jatkuvasti.

Lontoo!

Tänään putkahdettiin Eurostarin kyydissä Pariisista Lontooseen. Matka kesti n. 2 tuntia 15 minuuttia. Juna oli tupaten täynnä. Ei siinä muuten mitään, mutta paikan vaihtaminen ei onnistunut kun meidän omat paikat olivat sattuneet juuri sellaiselle kohdalle, josta ei nähnyt ulos juuri mitään. Ikkunaa oli vain n. 15 cm, mikä vähän latisti intoa yrittää katsella ranskalaista maalaismaisemaa. Onneksi oli tietokone mukana. Ja GG! Vaikka vain muutama jakso ehdittiin katsoa ennen kuin oltiin jo perillä.


Oli jotenkin epätodellinen tunne tulla yhtäkkiä pois junasta Lontoosta, etenkin kun matkan päätteeksi talsittiin ulos St. Pancrasista kiireiselle Euston Roadille, suoraan sen hotellin eteen, jossa yövyttiin viime marraskuussa.

Pariisin alennusmyynneistä saavuttiin suoraan Lontoon aleihin. Ainakin joissain kaupoissa ale oli ilmeisesti alkanut vasta tänään. Myös täällä alennukset ovat tosi tuntuvia. Homis hullaantui täysin Westfieldissä. Jäin itse ihan jalkoihin ja Homis sai kerrankin raahata minua perässään kaupasta toiseen.

Jos ranskalaiset parvekkeet ovat kivoja, niin ei voi kyllä moittia englantilaisten ikkunoitakaan. Ollaan hotellin ylimmässä kerroksessa (sateen ropina kuuluu katosta), ja sekä ikkuna että näkymä siitä on edustava. Tämmöisenkin ikkunan voisin mielelläni ottaa omaan kotiin. Ei taitaisi onnistua sekä ranskalainen parveke että tämä?

Makkaraa ja taidetta

Ranskalainen parveke on kyllä oiva keksintö. Ranskalaisissa taloissa ei juuri muuta näekään kuin niitä. Isoista ikkunoista pitävänä olen kovin tykästynyt näihin täkäläisiin parvekkeisiin. Sellaisen kun saisi kotiinkin. Hotellin ranskalaisesta parvekkeesta ei ole kovin paljon iloa, sillä näkymä on jokseenkin ahtaalle takapihalle ja ikkunakin on hankalasti huoneen nurkassa, johon on vaikea päästä. Ja kyllä, hotellihuone on punainen. Ilmeisesti kai barokkityyliin hotellin nimestä päätellen.


Jeesusmakkara löytyi! Läheisestä kauppahallista löytyi lihatiski, jossa myytiin karmean näköisiä makkaroita, joten arveltiin että sieltä varmaan löytyy. Olin varustautunut paperilapulla, johon olin kirjoittanut "jesus saucisson", koska arvelin että kauppahallissa ei välttämättä pärjää englannilla, ja ranskaa en osaa edes sen vertaa että olisin pystynyt sanomaan sanat ääneen. Että pitikin lukea koulussa saksaa ranskan sijaan... Makkaran myynyt rouvashenkilö ymmärsi kuitenkin lapusta heti mistä on kyse, kaivoi oikean pötkylän ja pisti sen pakettiin.

Päivällä oli ohjelmassa taidepläjäys Louvressa ja Musée de l'Orangeriessa. Louvressa mielenkiinto riitti pariksi tunniksi Egyptin ihmeiden ja italialaisten maalausten katsomiseen.


Iltaohjelmana oli istuskelua Luxembourgin puistossa, kiertelyä latinalaiskortteleissa ja Pont Neuf.

Pikku hiljaa aletaan valmistautua Pariisista poistumiseen. Huomenna luvassa on siis Eurostar ja matka Lontooseen.

Ale

Edellä kuvatun Stade de France -reissun yhteydessä ehdittiin myös käydä shoppailemassa - tietysti urheilukaupassa. Stadionin vieressä oli jättimäinen Decathlon-kauppa (ihan kuin Amsterdam Arenan kupeessa), josta ostettiin mm. yhteensä 15 paria sukkia. Decathlonista saa ihan mitä vain urheiluun liittyvää erittäin halvalla. Sukat on puoli-ilmaisia ja laadukkaita, joten niitä on aina pakko ostaa läjäpäin. En olekaan ostanut urheilusukkia sitten parin vuoden takaisen Amsterdamin-reissun. Urheiluvaatteita on katsastettu myös Nike-kaupassa, joka onkin nykyään harvinaista herkkua kun Helsingin Kampin Nike-kauppa laittoi keväällä pillit pussiin. Edessä on tietysti vielä ultimate Nike-kokemus Lontoon Nike Townissa.

Kaikissa kaupoissa alkoi alennusmyynnit eilen. En keksi millä logiikalla alennusmyyntien alkamispäivä on valittu, mutta en valita. Alennusmyynti tarkoittaa täällä sitä, että tavarat ovat ihan oikeasti alennuksessa, eli useimmiten -40% tai -50%. Muutamia vaatteita on tullut ostettua. Homis innostui myös ostamaan farkut ja aikoo jopa ostaa toiset Lontoosta!

Jokaiseen päivään kuuluu myös vähintään yksi käynti kulman takana G20 Supermarchessa. Vesivarastoa pitää täydentää jatkuvasti, ja joka kerralla mukaan tarttuu jotain pientä muutakin, kuten jugurttia, hedelmiä tai keksejä. Ruokakauppoihin ei kyllästy koskaan. Huomenna pitää mennä käymään paikallisessa kauppahallissa metsästämässä jeesusmakkaraa.

Stadion ja julkkis

Pariisin ilma on väsyttävää. Ainakin me ollaan totaalisen väsyneitä iltaisin kun tullaan hotellille. Sänky on kerrassaan hyvä, ainoa miinuspuoli on valokatkaisimien sijanti sängynpäädyssä. Mikähän lie insinööri on suunnitellut ne.. ei onneks sentään mediatekniikan insinööri, medianomista puhumattakaan. Viime yönä sytytin valot 3 tai 4 kertaa kyynärpäälläni, saa nähdä pitäskö ensi yö nukkua lattialla.

Tänään oli ohjelmassa Ranskan urheilupyhättö, Stade de France. Osa lukijoista saattaa tietää, että tuolla kyseisellä stadionilla Ranska voitti vuonna 1998 jalkapallon maailmanmestaruuden. Kyseisen ottelun maalintekijät tiedän toki itse, mutta kuinka moni arvon lukijoista tietää. Vastaukset toivotaan lähetettäväksi tämän tekstin kommenttiosastolle. Nopeimmalle oikealle vastaajalle on luvassa mühkea palkinto.





Käytiin myös Marmottan-Monet -museossa. Siellä oli monenlaista taulua muutamilta taiteilijalta, mutta monsieur Claude Monet:n maalaukset ovat todella hienoja. Turhaan häntä ei kutsuta impressionismin isäksi, joten minunkaan on turha tarkemmin alkaa selittää syytä, miksi nimi on hänelle annettu.

Tänään kun kuljimme Grands Boulevardsilla, vastaan käveli Baron Davis (http://en.wikipedia.org/wiki/Baron_Davis). Suurimmalle osalle tämä nimi ei sano mitään, mutta kaveri on joka tapauksessa yksi maailman parhaimpia koripalloilijoita. Ihmettelen vieläkin, miksei BD tunnistanut Homista...

Eiffel

Eiffel-torni, joka rakennettiin vuoden 1889 maailmannäyttelyyn, on aina yhtä huisi ja masshiivinen! Se on parhaimmillaan ihan läheltä katsottuna. Lempikuvakulmani on tämä:


Torni tuli dokumentoitua hyvin tarkasti kaikilta mahdollisilta etäisyyksiltä.



Torniin piti tietysti kiivetä. Omat jalat eivät taaskaan kantaneet ykköskerrosta korkemmalle polvien heikotuksen (=korkeanpaikankammon) takia. Jo 1. kerroksen ritilöiden takaa kuvaaminen sai polvet tutisemaan. Homis sen sijaan oli reipas ja käveli 2. kerrokseen saakka. Alaspäin tullessa suomalainen Risto tukki välillä alaspäin menevän liikenteen täysin. (Me ei siis tunneta Ristoa, mutta satuttiin kuulemaan kun Riston vaimo tm. ilmoitti Ristolle kovaan ääneen lähtevänsä jo rappusia alaspäin. Risto reagoi tähän ryntäämällä rappusiin) Risto oli niin uppoutunut kuvaamiseen, että jäi hetkittäin rappusissa paikalleen tukkeeksi. Risto oli tosin sympaattisen oloinen, ja itse hyvin ymmärrän että jos kuvausinspiraatio iskee niin kuva on saatava hinnalla millä hyvällä, joten sympatiat on täysin Riston puolella.

Leidit lavalla

Yleisön painostuksesta on allekirjoitettu laitettu näpyttämään äärimmäiseen hiotulla 10-sormijärjestelmällä kuulumisia loman osalta. No, täältä niitä sitten pesee, joten hierokaa (hiero) likaisia (limaista) käsiänne (kättäsi) kun vielä ehditte (ehdit), sillä nyt alkaa sellainen tykitys ja pommitus, jollaista ei edes Dresdenissä nähty 2.maailmansodan loppuaikoina.

Ennakkokäsitykseni Pariisista oli hieman epäluuloinen, johtuen lähinnä siitä syystä että olen kuullut kuinka töykeitä ranskalaiset ovat diipadaapalässynlässyn. Ihmiset ovat olleet mukavia toistaiseksi ja englantiakin puhutaan. Muutaman kerran olen sanonut jopa "Bonjour" ja "Merci", joten ihan Seppo Rädyn sanoin Barcelonan kesäolympialaisiin lähdettäessä "Suomella on pärjättävä", ei olla menty.

Tosiaan, ihan parhaimpia asioita täällä on se että koiria näkyy todella paljon. Tänään kun kävelimme hotellilta, niin ohitimme paikallisen pulsun, jolla oli kärryissä kaksi noutajapentua. Olin myyty ihan saman tien ja katsoimmekin 3 sekuntia liian pitkään hauvojen suuntaan ja kadun mies oli jo myymässä pentuja... Toivottavasti niille pennuille kuuluu hyvää vielä tälläkin hetkellä.

Tänään käytiin mm. Notre Damen kirkkoa katsomassa niin täytyy sanoa näin arkkitehdin silmällä että paljon eri aikakausia kirkon julkisivusta löytyy, barokista moneen muuhun. Tarkemmin eri aikakausien tyylisuuntiin syventyminen tämä foorumi ei ole oikea paikka ja jonkinlainen itsekunnioitus on säilytettävä. Joten voisi sanoa että ND:sta löytyy jokaisen makuun jotain, kuten Leidit Lavalla -tyttöbändin potpurikimarasta.

Onpa lämmin!

Heti alkuun pitää julkaista Onnia varten Helsinki-Vantaalla otettu lentokonekuva. Tällä koneella lennettiin.

Kenen muun mielestä loman paras hetki on se, kun pääsee matkakohteen lentokentällä eroon muista junttisuomalaisista?? Tosin oltiin itse melkoisia junttisuomalaisia koneessa, kun köyhäiltiin Blue1:n maksullisessa lentokoneruuassa ja oltiin ostettu kentältä evääksi mitäs muuta kuin karjalanpiirakoita... Ei sentään oltu tehty omia eväsleipiä. Karttahulluja kun ollaan, tutkittiin myös yli puolet lennosta karttaa ja yritettiin pähkäillä missä kohtaa lennetään. Blue1 ei nimittäin myöskään ole investoinut koneissaan monitoreihin, joista kätevästi näkisi missä kohtaa lennetään. Karttahulluille ihan sietämätöntä!! Homista etenkin otti kovasti päähän kun yläilmoista ei saanut selville oltiinko Tanskan vai Hollannin ilmatilassa.

Turhaan pelättiin etukäteen että on liian kylmät lomailusäät. Unohdettiin ottaa laskelmissa huomioon, että Pariisi ei ole meren rannalla, eikä varsinkaan kylmän meren, joka viilentää vaikka olisi miten lämmintä. Pariisin auringon alla varpaat grillaantuvat kenkien sisällä ja piti jopa ostaa varustusta pään suojaksi.

Pariisin top-listalla ovat tällä hetkellä:
- metro, joka on heti muutaman askelen päässä maan alla (Lontoossa pitää kulkea lähes kilometrikaupalla liukuportaissa)
- puolen litran hoegaarden-tölkki, joka maksaa 1,29 lähikaupassa
- ankka - aina varma valinta missä tahansa ravintolassa
- shöböläiset koirat joka puolella kaupunkia
- Starbucks!!!

Nähtävyyksien katseleminen onnistuu parhaiten myöhään illalla. Porukkaa on aina paljon, mutta joissain paikoissa sitä on huomattavasti vähemmän illalla. Ja nähtävyyksien iltavalaistus on tietysti aina näkemisen arvoinen. Me ollaan superturisteja, koska molemmat räpsii kuvia minkä ehtii omilla kameroillaan.

Riemukaaren alla oli jännää.


Oltiin Hitlerin jalanjäljillä Trocaderossa kuvaamassa Eiffeliä.

Tänään käytiin La Défensessä, jossa olikin etenkin Homikselle paljon kuvattavaa. Karttojen lisäksi Homis on hulluna myös korkeisiin rakennuksiin. Ei siis mikään arkkitehtuurin harrastaja, vaan kaikki korkeat talot kelpaavat.

Juhannus

Tänäkään vuonna ei menty juhannuksena pyörällä baariin. Mutta kapakkatunnelmaa loi Riihimäellä naapurin Kosan 50-vuotisbileet, joista raikui musiikki pitkälle yöhön. Meno oli loistava jopa etäisyyden päästä seurattuna. Blogissa kehotettiin myös mainitsemaan Kosan pihalleen järkkäämä kisa, jossa vieraat työnsivät toisiaan kottikärryssä. Kaupungissa on siitä tylsää että vain Kehä III:n ulkopuolella voi olla kottikärrykisoja ja naapuri nimeltä Kosa!

Tänään aamulla Kosa kertasi edellisen illan tapahtumia kotipihallaan samalla kun Homiksen kanssa ahkeroitiin sorakasan kimpussa. Kehä III:n ulkopuolella pitää ehdottomasti hyödyntää kaikki pihalla tapahtuva aktiviteetti ja siksi oli ehdottomasti saatava osallistua soratalkoisiin. Lapioitiin siis soraa kasasta kottikärryyn ja kärrättiin sitä kuoppaan joka piti täyttää sekä tasoitukseksi pihalle. Mahtavaa liikuntaa eikä varmasti voi mokata mitään! Muissa remonttihommissa on suurempi riski. Esim. laudan sahaamisessa tai naulaamisessa voi saada tuhoa aikaan jos ei tiedä mitä on tekemässä.

Grilliruoka oli loistavaa. Ja seura.

Lomaväsymys

Jos joku tietää miksi matkustaminen on aina yhtä rankkaa voisi ystävällisesti kertoa meillekin. Tänään ohjelmassa on ollut vain nukkumista, syömistä ja junamatka Kokkolasta Helsinkiin. Eli ollaan istuttu koko päivä. Silti väsyttää yhtä paljon kuin raskaan työpäivän jälkeen. Miksi? Anyone? No? Dust.

It's not for girls

Tänään oltiin reippaita ja käytiin salilla. 2 kertaa. Ekalla kerralla ei päästy sisälle asti, sillä Kokkolan legendaarinen urheilutalo oli kiinni. Kesäaukioloaika on 14-21.30 (!). Urheilutalo on monella tapaa legendaarinen. Ei vähiten siksi, että ikkunoihin, seiniin ja ilmoitustauluille on teipattu ja liimattu maailman huvittavimpia lappuja. Oli tekemistä pysyä juoksumaton kyydissä nauruntyrskähdysten lomassa kun silmiin sattuivat tekstit "don't let enybody in" ja "älä päästä ketään sisään, meillä on edulliset hinnat". Lapuissa on myös mielenkiintoisia kuva-arvoituksia ja käännökset eivät usein vastaa alkuperäistä tekstiä.

Mielenkiintoisia olivat myös osaan lapuista tehdyt kielioppikorjaukset. Alla oleva turvaohje itsessään on varmasti käyttökelpoinen. Oli sitten kyseessä tulipalo, nilkan vääntyminen tai laitteen kaatuminen on ilmeisesti soitettava 112:een. Selkeät ohjeet takaavat varmasti hyvän tuloksen.

Salilla tuli vähän orpo olo, sillä olin ainoa nainen koko paikassa. Suurin osa porukasta näytti siltä että haarukka ei syödessä taivu suuhun asti. Sen verran oli rautaa väännetty. Jopa Homis näytti lähes kukkakepiltä näiden tyyppien rinnalla. Ylivoimaisesti suosituin paikka salilla olikin penkkipunnerruslaite. Penkkejä oli neljä ja ne olivat jatkuvasti varattuja.

Lomalla urheileminen on aina vähän työn ja tuskan takana. Etenkin matkalla ollessa on vaikea päästä salille asti ja lenkille lähtöä ei voi ajatellakaan jos on takana pitkä päivä kaupungilla. Tässä yritetään tämän loman aikana kunnostautua. Jos suuresta (ja vaativasta) lukijakunnasta joku tietää hyvän kuntosalin Pariisissa, voisi ystävällisesti jakaa tiedon meidän kanssa. Lontoossa on onneksi hotellissa sali.

Homiksen kotikonnuilla

Kesäloma on alkanut lupaavasti. Tähän mennessä ohjelmassa on ollut junamatka Homiksen kotikonnuille Kokkolaan, terassilla istumista, katukorista sekä Kärkkäisellä käynti.

Homiksen paluu kotikonnuilleen on monella tapaa merkittävä tapahtuma. Sen lisäksi että suku on innoissaan, myös muu paikallinen väestö sekoaa enemmän tai vähemmän sankarihahmon paluusta. Tällä kertaa vastaanotto oli vähintäänkin sydämellinen, sillä saldona oli ensimmäisen päivän jälkeen kultainen pokaali sekä kuva Keskipohjanmaassa.

Arvoitukseksi on jäänyt, mihin viittaa kuvatekstin sanavalinta "tahdittama". Homis lampsi pelipaikalle viittä vaille ensimmäisen pelin alkua, joutui lainaamaan koriskengät kaveriltaan ja hyökkäsi kylmiltään pelin tiimellykseen. Yleisö oli silti haltioissaan etenkin Homiksen laitettua hottentotit aisoihin.

Tänään matkasimme 80 kilometrin päähän Ylivieskaan legendaariselle Kärkkäiselle. Kauppa oli maineensa veroinen, kuin Stockmann kahdessa kerroksessa. Seurueen matkaan tarttui kaikenlaista tavaraa suruadressista kalastushaalareihin ja juoksutakkeihin. Oli muuten huisin halvat takit - vain 24,90!